Rotukartoituksen tulokset

Kevään 2018 mehiäisrotujen kartoituksen tulokset - Miten tästä eteenpäin?

 

Mitä rotuja Keski-Suomessa tarhataan?

Yhdistys kartoitti maalis-huhtikuussa 2018 sähköpostitse yhdistyksen jäsentarhaajille tehdyllä kyselyllä Keski-Suomessa tarhattavien eri mehiläisrotujen pesämäärät. Kyselyyn vastasi 70 tarhaajaa, jotka kertovat tarhaavansa yhteensä 1 718 pesää. Karkeasti arvioiden (ottaen huomioon jäsenet, jotka eivät vastanneet ja noin 30 jäsentä, jotka eivät tarhanneet mehiläisiä kyselyn ajankohtana) yhdistyksen jäsenet tarhaavat Keski-Suomessa noin 2 500 pesää. Pohjoisessa Keski-Suomessa on toinen alan yhdiistys. Maakunnassa myös järjestäytymättömiä, yhdistykseen kuulumattomia tarhaajia. Heidän tarhoillaan pesiä on karkeasti arvioiden muutama sata, joten Keski-Suomessa tarhattavien pesien kokonaismäärä on 3 000-3300.

Vastausten perusteella italialainen mehiläinen on Keski-Suomessa selvästi suosituin noin 68 prosentin osuudella. Buckfasteja on 13 %, krainilaisia 12 % ja monen rodun risteytyksiä (sekarotuisia) 6 %. Kukaan mehiläishoitajista ei ilmoita tarhaavansa mustia, pohjoismaisia mehiläisiä. Järjestäytymättöminen hoitajien tarhoissa niitäkin saattaa toki olla.

Italialaisten pesien keskittymiä on Jämsän-Korpilahden seudulla sekä Saarijärven, Uuraisten ja pohjoisen Keski-Suomen seutkunnalla, buckfasteja Korpilahdella (?), krainilaisia Keuruun-Multian seutukunnalla ja sekarotuisten pesien keskittymä Hartolan-Sysmän alueella.

Italialaisten emojen parittamista ja kasvattamista varten on mahdollista luoda Jämsän-Korpilahden ja pohjoisen Keski-Suomen seutukunnille ja krainilasille vastaavasti Keuruun-Multian seudulle edellä puhdasparitusasemat, jos siihen päädytään.  Jyväskylän seutukunnalla on sitten vähän kaikkea, italialaisia, krainilaisia ja buckfasteja, mikä tekee etenkin pienten tarhaajien omien puhdasrotuisten emojen kasvatuksen ja parittamisen ko. alueella todella vaikeaksi. Tästä ongelmasta myös monet kyselyyn vastanneet kertoivat.

Mehiläisrotujen ominaisuuksista lyhyesti - taustaa suosituksille

Kotimaiset, Suomen olosuhteisiin sopeutetut italialaiset mehiläiset ovat keltaisia/oransseja, rauhallisia, ei-parveiluherkkiä, helposti hoidettavia mehiläisiä. Talvehtiva mehiläismäärä on iso ja käyttää runsaasti talviravintoa. Talvenkestävyydessä on vaihtelua. Kevätkehitys on kohtalaisen nopea ja mehiläismäärä kasvaa satokautta kohti yleensä suureksi. Kerää ison väkimääränsä vuoksi satoa hyvin lyhyenäkin satokautena. Rodulle sopii hyvin myös pitkä, tasainen satokausi. Sato-olosuhteiden ollessa ilmaston tai kasvillisuuden vuoksi heikot satoa kuluu suuren sikiö- ja mehiläismäärän omiin tarpeisiin.

Krainilainen, melko tumma, alkuperältään vuoristomehiläinen on sopeutunut  pitkään, kovaan talveen, lyhyeen kevääseen ja kuumaan kesään. Talvehtivien mehiläisten määrä on pieni ja ruuankulutus vähäinen. Talvenkestävyys on kohtalaisen hyvä. Kevätkehitys on hyvin nopea ja väkimäärä saavuttaa huippunsa aikaisin. Perveilunherkkyyttä vähennetty systemaattisella jalostuksella. Rauhallisia, kakulla pysyviä, helposti hoidettavia mehiläisiä. Kestävät hyvin sikiötauteja. Hyviä kevätkukinnan ja pitkän, tasaisen ja heikonkin satokauden sadonkerääjiä.

Buckfast on Englannissa 1900-luvun alussa eri mehiläisroduista risteyttämällä kehitetty rotu, jonka jalostaminen jatkuu yhä. Työläiset ovat rusken keltaisia, kuhnurit yleensä mustia. Buckfastit on jalostettu tasalaatuisiksi, helposti hoidettaviksi, hunajantuotantoon sopiviksi mehiläisiksi. Perusrauhallisia ja vähän parveilevia. Pesät ovat väkimäärältään italialaisten ja krainilaisten välissä. Kevätkehitys on nopeaa ja siitepölyä kerätään hyvin varastoon sikiöalan reunakakuille. Vastustuskykyisä sikiötaudeille. Sadontuotto-ominaisuuksiltaan verrattavissa italialaisiin mehiläisiin.

Pohjoismainen mehiläinen on suurikokoinen hyvin tumma mehiläinen. Talvehtii hyvin, mutta kevätkehitys on hyvin hidasta. Väkiluku pääsatokautenakin pieni. Kakkuja tarkasteltaesa rauhaton, mehiläiset kasaantuvat ja emoa on vaikea löytää. Altis sikiötaudeille. Risteytyneet kannat pistohaluisia ja vaikeasti hoidettavia. Hitaan kevätkehityksen ja pienen väkimäärän vuoksi ei ole kovin satoisa. Sopii kanervahunajan tuottamiseen, heikkoihin sato-olosuhteisiin ja pölytykseen. Kantaa ylläpidetään lähinnä rodun perimän säilyttämiseksi.

Mehiläisrotujen risteytyesä ensimmäisen polven mehiläiset "hybridit" voivat olla jopa vanhempiaan parempia sadonkerääjiä ja hyviä myös hoito-ominaisuuksiltaan. Keräysominaisuudet taantuvat kuitenkin seuraavissa polvissa samalla kun hoito-ominaisuudet heikkenenevät vihaisuuden ja parveilunhalun kasvaessa. Yleinen käsitys on, että risteytymen ei ole hyväksi millekään rodulle.

Monilla keskisuomalaisilla tarhaajilla on ikäviä kokemuksia pohjoismaisista "mustista" mehiläisistä ja niiden risteytymisestä muiden rotujen kanssa: "Meidän pohjoismainen kanta oli erittäin parveilun haluinen. Emot piti häkittää ennen juhannusta häkkiin ja emokennot poistaa pesistä 9-vuorokauden kuluttua häkityksestä. Muuten mehiläiset parveilivat  sata varmasti. Satomäärä oli murto-osa italialaiseen verrattuna. Syksyllä ei ollut asiaa pihaan hunajan poisoton aikaan". "Mustien mehiläisten kanssa risteytyneistä italialaisista tuli niin vihaisia, ettei pesälle ollut asiaa sataa metriä lähemmäs". Taajamissa pistonhaluiset mehiläiset ovat vakava riski myös naapureille.

 

Yhdistyksen rotusuositus - ei mustia mehiläisiä Kesk-Suomeen!

Yhdistys on suositellut jo pitkään ja suosittelee edelleen, että aloittelevat tarhaajat ottavat mehiläishoitoa aloittaessaan ja ensimmäisiä pesiä hankkiessaan yhteyttä lähiseudun tarhaajiin ja kysyvät heiltä, mitä rotua seutukunnalla tarhataan. Suositusta on perusteltu sillä, että näin voidaan välttää sekarotuisten, vaikeasti hoidettavien mehiläiskantojen syntyminen. Tiedossa on, että kuhnurit lentävät hyvinkin pitkiä matkoja  (10 km ja ylikin) paritellakseen uusien emojen kanssa. Hallitsematon pariutuminen ja vaikeasti hoidettavien yhdyskuntien syntyminen ei ole kenenkään etu. Konsultoimisesta (esimerkiksi tarhapaikkojen sijoittelusta) lähiseudun muiden tarhaajien kanssa ei varmasti ole muutenkaan haittaa.

Uudet, aloittelevat tarhaajat ovat monesti kysyneet mustien mehiläisten tarhaamisesta, usein innostuksesta suojella alkuperäiseksi suomalaiseksi/pohjoismaiseksi mainostettua mehiläisrotua. Yhdistyksellä ei luonnollisestikaan ole mitään sitä vastaan, että mustia mehiläisiä - oli ne sitten alkuperäistä suomalaista kantaa tai ei - suojellaan perimän säilyttämisksi rajoitetulla alueella jossain päin Suomea, mutta niiden tarhaamista Keski-Suomessa ei voida suositella mitenkään. Täällä on paljonkin kokemusta mustien mehiläisten tarhaamisesta, mutta italialaiset, krainilaiset ja buckfastmehiläiset ovat hoidettavimpina ja paljon satoisimpina syrjäyttäneet ne eikä niitä tiettävästi enää tarhata Keski-Suomessa. Myös mustien mehiläisten risteytymisestä muiden rotujen kanssa on ikäviä kokemuksia; risteytyneet mehiläiset ovat usein hyvin agressiivisia ja vaikeasti hallittavia. Vaikeudet ja ongelmat korostuvat taajamissa tarhattaessa. On kaikkien tarhaajien etu, että tilanne pysyy myös tässä suhteessa hallinnassamme.

Puhdasparitusasemia Keski-Suomeen?

Italialaisten emojen kasvattamista ja pariuttamsta varten puhdasparitusaseme paikoiksi sopii rotukartoituksen perusteella hyvin Jämsän-Korpilahden seutukunta sekä Saarijärven-pohjoisen Keski-Suomen seutukunta. Vastaavasti krainilaisten emojen kasvattamiseen ja pariuttamiseen sopii hyvin Multian-Keuruun seutukunta. Onko se mahdollista, riippuu siitä onko seutukunnilla tehtävään sitoutuneita tarhaajia. Tämän selvittämistä ja keskustelua asiasta on syytä jatkaa.

Matti Pylvänäinen